Inkivääri-kasvissosekeitto

Ihana, lämmittävä ja pehmeä kasvissosekeitto saa makunsa inkivääristä ja limestä. Keittoon voit laittaa jälleen kerran niitä kasviksia mitä kaapista löytyy. Olen kova paahtamaan kasviksia uunissa ja niitä tullaan näkemään varmasti blogissakin. Tähän sopii aiemmin paahdetut, kypsät kasvikset erinomaisesti ja keitto on silloin todellista pikaruokaa. Laitoin soppaan kik-herneitä (säilykeversiot sopivat hyvin) mutta mitkä tahansa linssit ja pavut sopivat myös mukaan.

Jotkut hurjat väittävät, ettei inkivääriä välttämättä tarvitse kuoria mutta vaikka käytän luomulaatuista inkivääriä, olen sen aina kuorinut. Koskenlaskijajuuston sijasta keittoon voi laittaa kookosmaitoa, ranskankermaa tai smetanaa.

Inkivääri-kasvissosekeitto

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 varsisellerinvarsi

palanen inkivääriä

1 lime

öljyä

puolisen kiloa kasviksia, laitoin suurimman osan porkkanaa 

ja lisäksi palaset lanttua ja palsternakkaa

1 1/2 dl kypsiä kik-herneitä

vettä sen verran että kasvikset juuri ja juuri peittyvät (noin 5 dl)

palanen koskenlaskijajuustoa

suolaa

Pilko sipulit ja silppua varsisellerinvarsi. Raasta inkivääri ja pestyn limen kuori. Kuullota inkivääriä ja limen kuorta hetki, lisää sipulit ja varsiselleri. Jatka kuullottamista ja lisää pilkotut kasvikset. Kuullota vielä vähän ja lisää vesi ja kik-herneet (jos käytät säilykeherneitä, valuta ne ensin). Keitä kasvikset kypsäksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää limen mehu sekä paloiteltu juusto. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Sinunkaupat leivinuunin kanssa!

Päämaistaja lämmitti viime sunnuntai-aamuna hetken mielijohteesta leivinuunin. Meillä on olohuoneessa takka, jonka yläpuolella on leivinuuni ja tämä on yksi asia, johon pari vuotta sitten tässä talossa ihastuin suuresti! Leivinuunin käyttöä on muutaman kerran harjoiteltu ja sen kanssa on tehty varmaan kaikki mahdolliset aloittelevan leivinuuninkäyttäjän virheet. Lisäksi alla oleva takka aiheutti vähän päänvaivaa, kunnes keksimme, että myös takassa pitää polttaa pesällinen puuta samaan aikaan kuin leivinuunissakin. Näin toimimalla lämpö ei karkaa niin nopeasti leivinuunista vaan uuni jäähtyy hitaasti. Vaikka leivinuuni on todella kuuma, lämpö on jollain tavalla lempeämpää kuin sähköuunissa. Leivinuunin kanssa on oltava malttia: uuni on lämmitettävä riittävän kuumaksi ja toisaalta maltettava odotella sopivaa lämpötilaa valmistettavan ruokalajin mukaan.

Jos olisin ollut oikein Kätevä Emäntä, niin tokihan minulla olisi ollut pari pellillistä pullaa paistettavaksi uunin ollessa kuumimmillaan! Uunin jäähtymistä odotellessa, improvisoimme nopeasti muutaman valmistettavan ruokalajin jo suunnitellun lisäksi. Varsinainen sunnuntain päivällinen oli possunfilettä, lohkoperunoita ja paahdettua sipulia. Possunfileen ohje on mukaeltu Sikke Sumarin kirjasta Rakastan ruokaa! Tämän lisäksi uuniin laitettiin jo blogissakin nähty kaalilaatikko, kokonaiset keltajuuret ja Peppi Pitkätossun voimavuoka (spagetti-jauhelihavuoka, pelastaa kaikki ne maailman arkipäivistä, kun ruoanlaitolle ei ehdi suoda ajatustakaan). Yöksi uuniin laitettiin vielä puuro hautumaan.

Onnistumisen ilo oli tällä kertaa aivan suunnaton! Tähän saakka jokainen yritys valmistaa siinä ruokaa on päättynyt loppujen lopuksi sähköuunin lämmittämiseen ja aterian viimeistelyyn siellä.
Mutta nyt, vaikeuksien kautta voittoon! Leivinuuni lämpenee varmasti taas tänäkin viikonloppuna, kun pakkasiakin riittää!

Possunfilettä leivinuunissa

2 possun sisäfilettä

1 dl soijaa

2 rkl persillade-mausteseosta

2 dl kuohukermaa

1 tl dijon-sinappia

Sekoita soija ja persillade keskenään ja laita possunfileet siihen marinoitumaan puoleksi tunniksi. Paista possunfileisiin pannulla kaunis pinta ja laita fileet pataan. Laita padan pohjalle vähän vettä ja  muutama rosmariininoksa (kuivatut oksat käyvät hyvin). Laita lihaan paistomittari ja laita pata noin 160 asteiseen uuniin. (Sähköuunissa lämpötila olisi alhaisempi mutta leivinuunissa en uskaltanut odottaa enempää, ettei uuni jäähdy liikaa) Laita kypsennyksen loppuvaiheessa pataan purkillinen kuohukermaa ja ota pata pois uunista mittarin näyttäessä 65 astetta. Kääri liha folioon ja valmista sillä aikaa liemestä kastike. Nappaa rosmariininoksat pois, lisää sinappi ja suurusta halutessasi vähän. Viipaloi liha.

Lohkoperunat ja paahdetut sipulilohkot

1 kg perunoita

kuivattua rosmariinia

loraus oliiviöljyä

suolaa

3 isoa sipulia

Pese perunat hyvin, niitä ei tarvitse kuoria. Lohko perunat ja levitä pellille tasaisesti. Pirskottele päälle öljy sekä mausta suolalla ja rosmariinilla. Sekoittele. Kuori ja lohko sipulit reiluiksi lohkoiksi ja laita ne samalle pellille perunoiden kanssa. Laita pelti uuniin samaan aikaan lihan kanssa ja kääntele perunoita muutaman kerran paistamisen aikana. Kokeile kypsyyttä haarukalla, me pidimme perunoita uunissa noin 40 minuuttia.

Perjantain leffaseura

Jos kaipaat perjantai-iltaan jotain naposteltavaa, niin tässä tulee oiva vaihtoehto. Paahdetut mantelit ja kik-herneet ovat herkkuja, joita ei voi vastustaa jos niitä on tarjolla. Nämä sopivat myös drinkkien tai kuohuvan kanssa naposteltavaksi.

Ihanaa viikonloppua!

Käytän manteleihin kuorimattomia manteleita, ne ovat mielestäni parempia kuin kuoritut. Mantelit voi maustaa joko pelkällä suolalla tai sitten jollain lempimausteestasi: rosmariinilla, timjamilla, paprikajauheella, chilillä tai kanelilla.

Kik-herneet voit joko keittää itse tai käyttää valmiiksi keitettyjä herneitä. Jos käytät valmiiksi keitettyjä, valuta herneet hyvin, huuhdo ne kunnolla ja kuivaa huolellisesti keittiöpyyhkeen välissä. Minä käytin kuivattuja herneitä, olin ajatellut valmistaa niistä muutakin ruokaa, joten samalla liotin ja keitin vähän isomman satsin. Myös kik-herneiden mausteita voit vaihdella, laitoin reseptiin ne mausteet joita tällä kertaa käytin.

Kuivattuja kik-herneitä täytyy liottaa 10 tuntia vedessä, joten kovin hätäisen kokin puuhaa tämä ei ole. Liotusvesi kaadetaan pois ja herneitä keitetään runsaassa vedessä noin tunti. Lisään keitinveteen suolaa vasta kiehumisen loppuvaiheessa. Kaada kypsät herneet lävikköön ja anna kosteuden hetken haihtua.

Paahdetut kik-herneet

noin 250 g kypsiä kik-herneitä

suolaa

2 rkl oliiviöljyä

1/2 tl savupaprikajauhetta

1 tl jauhettua chiliä

1/2 tl jeeraa

Kaada kik-herneet uunipellille tasaiseksi kerrokseksi ja ripsottele päälle öljy, suola ja mausteet. Sekoita käsin ja laita pelti 200 asteiseen uuniin. Paahda herneitä puolisen tuntia ja sekoittele välillä.

Kik-herneet odottelemassa paahtumista

Paahdetut mantelit

2 pussia (160g) kuorimattomia manteleita

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

kuivattua rosmariinia

Kaada mantelit uunipellille tasaiseksi kerrokseksi ja valuta päälle öljy ja ripottele suola. Sekoita käsin ja laita pelti 200 asteiseen uuniin. Paahda manteleita noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Ole manteleiden kanssa tarkkana, palaneen ja sopivasti paahtuneen mantelin raja on hiuksenhieno.

Ihanat mantelit öljy-rosmariinikylvyssä

Kaalilaatikko leivinuunissa

Sunnuntaina lämpeni leivinuuni, ja kun lämpöä tuntui uunissa riittävän, päätimme valmistaa uunissa muutakin kuin ainoastaan sunnuntain päivällisen. Perjantain retropaprikoiden täytettä oli jäänyt hieman yli ja kun kotona sattui olemaan kaalia, laitoin kaalilaatikon uuniin. Käytän muutenkin aina kaalilaatikossa ohraa riisin sijasta ja sitä oli tässä paprikoiden täytteessäkin käytetty. Jos paprikoiden täytteessä on linssejä tai soijarouhetta, täyte sopii myös kaalilaatikkoon mainiosti. Tomaattinen jauhelihakastike oli oiva kaalilaatikon raaka-aine ja pitkä kypsennys pehmitti kaalin maukkaaksi.

Kaalilaatikko

noin 3 dl jauhelihatäytettä paprikoista

1/3 isoa kaali suikaloituna

vettä kaalin haudutukseen 

2 kananmunaa

2 tl lihafondia

Silppusin kaalin pannulle ja hauduttelin kaalia noin puolisen tuntia, kaadoin pannulle vähän vettä, ettei kaali kuivu. Lisäsin sekaan jauhelihatäytteen, pari kananmunaa ja huuhtelin yhden toiseen ruokaan käytetyn kuohukermapurkin vedellä, jonka kaadoin kaalilaatikon sekaan. Lisäsin vielä vähän fondia ja sekoitin hyvin. Kaadoin massan vuokaan ja kypsensin noin 200 asteisessa leivinuunissa 1,5 tuntia.

Samaan aikaan uunissa kypsyi pussillinen keltajuuria. Olen suuri puna-, kelta- ja raitajuurien ystävä. Käytän niitä sellaisenaan kypsänä ja kuorittuna ruokien lisäkkeenä tai sitten teen juureksista nopean kasvislisäkkeen. Lohkon kypsät, kuoritut juurekset ja lisään päälle vähän ranskankermaa, smetanaa tai juustoa ja maustan ripauksella suolaa. Aiemmin olen kypsentänyt ne keittämällä tai suolapedin päällä uunissa. Nykyisin teen niin, että pesen juurekset juuriharjalla, laitan ne vuokaan ja ripsauttelen päälle vähän oliiviöljyä. Peitän vuoan foliolla ja kypsennän 200 asteisessa uunissa vähintään puoli tuntia. Kypsymisaika riippuu juuresten koosta, tarkka aika selviää vain raottamalla varovasti foliota ja kokeilemalla isointa juuresta haarukalla. Kun juurekset ovat pehmenneet, ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä hetki. Kuori ja herkuttele!

Tein keltajuurista lounaseväät töihin: viipaloin keltajuuria rasiaan ja
murustelin väliin fetajuustoa sekä ripottelin suolaista mysliä päälle.

Maanantain luksus-aamiainen

Syön arkiaamuisin aina samanlaisen aamupalan. Pari isoa kupillista teetä sekä puolikas juurisämpylä, jonka päällä on voita, juustoa ja kesäkurpitsasiivu. Päämaistajan aamupala on suunnilleen samanmoinen, paitsi hän herättelee itsensä parilla kupillisella kahvia. Pikkuveljen kanssa käydään tasaista vääntöä aamupalan sisällöstä (kuppi kaakaota ei ole mielestäni aamupala) mutta hän ei ole omien sanojensa mukaan oikeastaan "aamupalaihminen" ollenkaan. Tytär puolestaan saavuttaa toimintakykynsä vasta, kun kaakaomuki ja sämpylä ovat nenän edessä. Viikonloppuaamuisin aamiaistarjonta on meillä paljon monipuolisempaa, kun aikaakin on enemmän.

Minulle ei varsinaisesti tuota mitään tuskaa herätä aikaisin. Kello herättää arkiaamuisin aina kuudelta ja vapaapäivinäkin alan availla silmiä ensimmäistä kertaa niihin aikoihin. Joskus saan unenpäästä uudelleen kiinni mutta jos uni ei enää tule, en anna sen haitata. Pidän kuitenkin huomattavasti enemmän aamuista, jolloin ei tarvitse lähteä aamutuimaan (tai ennen kukonkiekua tahi sianpieremää, mikä nyt kenellekin on aikaisin) minnekään ja viikonlopun jälkeen maanantai-aamut ovat siitä syystä aina vähän ankeampia kuin muut aamut.

Päämaistaja lämmitti sunnuntaina leivinuunin ja kun olimme kypsentäneet uunissa koko päivän erinäisiä ruokalajeja, laitoimme illalla vielä ohrapuuron yöksi uuniin hautumaan. Yön yli hautunut pehmeä puuro odotti meitä aamulla ja kun kaivoin pakkasesta lisäksi mansikkasosetta niin kas, maanantain luksus-aamiainen on valmis!

Puuro valmistettiin ohrasuurimopakkauksessa olleen ohjeen mukaan. Puuron voi aivan hyvin tehdä myös sähköuunissa, tällöin aikaa kuluu pari tuntia kun lämpöä uunissa on 175 astetta.

Ja hei, ihanaa sekä herkullista viikonalkua kaikille!

Yksinkertaisista aineksista luksusta!

Ohrasuurimopuuro leivinuunissa

1 litra maitoa

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 tl suolaa

voita

Voitele 1 1/2 litran vetoinen vuoka voilla. Laita vuokaan kylmä maito, suurimot ja suola. Sekoita ja laita pinnalle muutama voinokare, kansi päälle. Kypsennä puuro leivinuunissa yön yli. Me laitoimme puuron uuniin kun lämpötila oli laskenut noin 130 asteeseen. Puuro oli uunissa kahdeksan tuntia ja puuro on kypsää kun maito on imeytynyt suurimoihin.

Uunin lempeässä lämmössä 8 tuntia

Arancinit nurin perin päin

Tavallaan olen ajatellut, että italialaiset riisipallerot, arancinit, ovat ruokaa, jota tehdään silloin, kun risottoa on jäänyt ja jääkaapista löytyy jotain sopivaa täytettä (eli lähes mitä vaan). Sain hiljattain yhteistyön merkeissä keittokirjan Atrialta. Kirja sopii meille kuin nenä päähän, koska kirjahan on Jauhelihakirja, 100 jauhelihareseptiä. Arkiruokamme suorastaan perustuu jauhelihaan ja sen eri variaatiot ovat enemmän kuin tervetulleita keittiöömme. Tytär selaili yhtenä iltana kirjaa ja löysi vaikka mitä kokeiltavaa reseptiä! Aloitimme arancineista, sisilialaisista riisipalleroista.

Tällä kertaa kävi niin, että arancineja varten valmistettiin risotto ja jauhelihakastike, jota puolestaan jäi seuraaviin aterioihin. Eli arancinit nurin perin päin! Lisäkkeeksi keittelin muutaman vuoden takaisen legendan, mutti-soosin.

Lounaskokkivuoro napsahti lähes vahingossa, sää oli hyvä ja Aulangon hiihtoladut hyvässä kunnossa. Niinpä Päämaistaja, Tytär ja Ystävätär lähtivät hiihtoretkelle ja minä jäin lounasvuoroon kotikeittiöön. Ei ollenkaan hullumpi vaihtokauppa, sanoisin!

Arancinit

4 dl risottoriisiä

voita ja öljyä

kasvislientä

2 keltuaista

2 dl raastettua parmesania

Valmista risotto. Kuullota risottoriisiä ja lisäile kasvislientä vähitellen. Kun risotto on kypsää, lisää raastettu parmesan. Jäähdytä risottoa ja sekoita keltuaiset joukkoon. Pidä risotto kylmässä.

400g naudan jauhelihaa

1 sipuli hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi

1 tlk tomaattimurskaa¨

1 tl sokeria

mustapippuria myllystä

pala mozzarellaa

2 kananmunaa

2 dl korppujauhoja

runsaasti öljyä paistamiseen

Valmista täyte. Ruskista jauheliha ja sipulit. Lisää tomaattimurska ja sokeri, hauduttele ainakin vartti. Mausta pippurilla.

Revi mozzarella pieniksi paloiksi. Kostuta kädet vedellä, ota riisiä "kupiksi"  käteen ja laita täytteeksi jauhelihakastiketta ja mozzarella. Laitaa riisiä päälle ja muotoile palloiksi. Laita valmiit pallot kylmään vähintään puoleksi tunniksi.

Pyörittele pallot kananmunassa ja korppujauhoissa. Uppopaista öljyssä. Herkuttele!

Retroperjantai!

Työviikon jälkeen, perjantaisin, meillä syödään jotain todella helppoa (eli pastaa) tai  joskus vähän enemmän näpertelyä vaativaa syötävää. Tällä kertaa herätimme henkiin todellisen retroherkun eli täytetyt paprikat! Täytteeseen sopii mitä kaapista löytyy: jauheliha, linssit, juustot, kasvismuhennokset... mitä vain! Me valmistimme paprikat hirvenjauheliha-suppilovahverotäytteellä.

Viime syksynä Pikkuveli oli paitsi hirvimetsällä niin myös sienimetsällä ja niistä saaliista olemme saaneet nauttia koko talven!

Täytetyt paprikat

400-500 g hirven jauhelihaa (nauta ja lammas käy myös hyvin)

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 varsisellerinvarsi

pala purjoa

tölkki tomaattimurskaa

noin 100 g pakastettuja suppilovahveroita

kuivattua basilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia

1 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 tl muscovado-sokeria

2 dl kuohukermaa

vähän tuorejuustoa, smetanaa tai ranskankermaa

suolaa ja pippuria

lihafondia

ainakin 4 isoa paprikaa

sinihomejuustoa tai juustoraastetta

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista jauheliha ja siirrä hetkeksi sivuun. Silppua sipulit, varsiselleri ja purjo. Kuullota sipuleita ja varsiselleriä hetki ja lisää purjo. Sekoittele ja lisää jauheliha, tomaattimurska, silputut sienet ja mausteet. Hauduta vartin verran ja lisää sekaan kypsä ohra, kerma ja tuorejuusto. Hauduta hetki ja maista, lisää tarvittaessa vähän lihafondia. Leikkaa paprikat keskeltä kahtia ja poista siemenet ja valkoinen osa. Laita paprikanpuolikkaat uunivuokaan ja täytä paprikat. Ripottele pinnalle sinihomejuustoa tai voimakasta juustoraastetta ja kypsennä puolisen tuntia 200 asteessa, että paprikat pehmenevät.

Tässäpä tämä, retroherkku aurajuustolla tulossa hetken kuluttua uunista

Keittolounas linsseistä

Syön usein töissä lounaaksi keittoa. Välillä lounas on itse tehtyä, välillä muiden äitien valmistamaa ja joskus jalkaudun kaupungille jonkun ravintolan keittolounaan houkuttelemana. Koska meillä syödään lähes joka ilta yhdessä päivällistä, keitto lounaalla on mainio ratkaisu. Tässä on myös sellainen taka-ajatus, että sopan voi maustaa aikuisten maun mukaan. Tytär ja Pikkuveli nauttivat vielä arkilounaansa kaupungin tarjoamina, joten heidän mieltymyksistään ei tässä tapauksessa tarvitse piitata pätkääkään. Ohje on hyvin suurpiirteinen, yrittäkää kestää, pata tai soppa onkosennytniinväliä!

Linssisoppa (niin tulinen kuin ikinä haluat)

Kasvikset vihanneslaatikosta:

porkkanoita, varsiselleriä, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, lanttua, paprikaa

sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chilipalko tai pari

öljyä

purkki tomaattimurskaa

pari desiä huuhdeltuja linssejä

currya, jeeraa, garam masalaa, savupaprikaa, suolaa ja muscovado-sokeria.

Pilko kasvikset haluamasi kokoiseksi. (Nyt ei tarvitse välittää lasten henkisestä varsiselleriallergiasta.) Kuullota sipulit, hienonnettu inkivääri ja chili öljyssä. Lisää mausteet. Lisää varsiselleri ja muut kasvikset ja jatka kuullottamista. Lisää vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyy. Lisää linssit ja keittele kymmenisen minuuttia. Kun hässäkkä on melkein kypsää, lisää tomaattimurska ja sokeri. Maistele ja lisää suolaa, sokeria tai jauhettua chiliä. Jos tuli liian tulista, voit miedontaa makua turkkilaisella jogurtilla. (Kannattaa muutenkin pitää aina jääkaapissa, sillä tekee ihmeitä). Mukaan sopii myös kookosmaito, kermapurkkien pohjat, tuorejuustojen jämät, ranskankerma ja smetana.

Viime hetken ystävänpäivävinkki

Tutustuin viime viikolla minulle uuteen käsitteeseen: suolainen mysli. Ajatus oli niin houkutteleva, että sitähän piti testata heti. Joitain reseptejä löysin netistä ja kun luin Satu Koiviston ohjeen suolaiseen mysliin, päädyin mukailemaan sitä. Suolaista mysliä voi ripotella salaatin päälle, sosekeittoon  tai vaikka risottoon. Tai sitten tehdä niin kuin minä, syödä herkku suoraan pelliltä! Sopii erinomaisesti ystävänpäivän lahjaksi kun laitat myslin kauniiseen lasipurkkiin!

Suolainen mysli

1 rkl Dijon-sinappia

3/4 dl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl suolaa

5 dl kaurahiutaleita

2 dl auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

Sekoita kulhossa sinappi ja öljy tasaiseksi seokseksi. Lisää mausteet ja sekoita. Laita muut aineet sekaan ja rutistele mausteseos muihin aineisiin. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 175 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Tämä ei ole linnunruokaa, vaikka ehkä vähän samalta näyttääkin

Laskiaisen hernekeitto

Aikataulusyistä laskiaisen hernekeitto lusikoidaan meillä laskiaissunnuntaina. Tytär oli aamupäivän ponihommissa, joten minulle jäi sopivasti aikaa haudutella keittoa myöhäiselle lounaalle. En mitenkään veny siihen, että saisin valmistettua arki-illalle eli laskiaistiistaille itse tehdyn hernekeiton ja juuri laskiaisena sen pitää olla itse tehtyä. Muulloin purkkihernekeitto on varsin hyvä mutta kerran vuodessa teen hernekeiton itse, alusta loppuun. Hernekeittoa kannattaa tehdä kerralla isompikin määrä, mekin saimme iloksemme lounasvieraan ja keittoa riitti hyvin vielä seuraavaksikin päiväksi!

Olen kuullut, että jotkut laittavat hernekeittoon joulukinkun jämät mutta meillä kinkku syötiin jouluna viimeistä murusta myöten, joten ostin palasen porsaan savulapaa, joka laitettiin kokonaisena mukaan kiehumaan herneiden kanssa. Lisäsin sekaan vähän raastettua porkkanaa ja hienonnettua sipulia. Hauduttelin miedolla lämmöllä pari tuntia välillä sekoitellen ja vettä lisäillen. Kun keitto alkoi sakenemaan, hernemassa painui kattilan pohjalle ja meinasi palaa pohjaan, sekoittelusta huolimatta. Ratkaisin ongelman lykkäämällä koko komeuden uuniin 150 asteeseen kansi päällä.  Annoin olla tunnin verran ja otin lihan pois kattilasta ja paloittelin lihan. Lisäsin lihapalat takaisin kattilaan ja maustoin meiramilla, sinapilla ja suolalla. Soppa sai hautua uunissa miedolla lämmöllä vielä tunnin.

Ranskalainen hernesosekeitto Creme Ninon, resepti löytyy esimerkiksi täältä pienellä sampanjalisällä on myös oikein hyvää ja käy kyllä vähän fiinimpään laskiaisen juhlintaan mutta ei korvaa meillä laskiaisen perinteistä hernekeittoa. Creme Ninon sopii hyvin vaikkapa uuden vuoden juhliin tai sen voi valmistaa kesällä tuoreista herneistä. Sitä paitsi Creme Ninon on loistava tekosyy juoda samppanjaa tai kuohuviiniä, keittoonhan sitä kuluu vain loraus! Palataan tähän kuitenkin vasta kesällä, nyt herkutellaan perinteisellä hernekeitolla!

Hernekeitto

1 kg kuivattuja herneitä

n 3 litraa vettä

Huuhtele herneet lävikössä ja laita kattilaan. Lisää vettä niin, että herneet peittyvät ja liota herneitä 10 tuntia huoneenlämmössä.

Laita herneet kiehumaan. Kun herneet kiehuvat, kuori muodostuva vaahto pois. Lisää keittoon:

2 sipulia silputtuna

2 raastettua porkkanaa

reilu puoli kiloa porsaan savulapaa palana

Hauduttele ja lisää tarpeen mukaan vettä. Muista sekoittaa välillä, ettei keitto pala pohjaan ja huolettoman sopankeittäjän hernekeiton voi hyvin kypsentää uunissa.  Kun herneet ovat kypsiä (aikaa menee ainakin pari tuntia, lisätunnit ovat vain hyvästä) ota liha pois keiton joukosta. Paloittele liha sopivan kokoisiksi paloiksi ja laita palaset keittoon. Lisää samalla:

2 tl meiramia

mustapippuria myllystä

sinappia maun mukaan 

suolaa

Anna hautua vielä ainakin puoli tuntia.

Hernekeiton kanssa oli tarjolla hienoksi silputtua sipulia ja tietysti Turun sinappia!

Jälkiruokana söimme laskiaspullia, ehdottomasti hillolla ja kermavaahdolla. Kun olin lapsi, laskiaispullat syötiin isovanhemmillani keittolautaselta siten, että laskiaispullan ympärille kaadettiin lämmintä, vaniljasokerilla maustettua maitoa. Lämmin maito ei saanut perheessämme kovin laajaa kannatusta joten me ahmimme pullat aivan sellaisenaan!

Tatinin tätsyjen omenatorttu

Tarte Tatinin historiasta liikkuu useita eri versioita alkaen lattialla tipahtaneesta piiraasta, hellalle kärähtäneistä omenoista ja omasta suosikistani: unohtuneesta piirastaikinasta. Oli miten oli, Tatinin sisarukset loivat yhden legendaarisimmista ja herkullisimmista jälkiruoista, mitä voi kuvitella. Ainekset ovat yksinkertaiset: voita, sokeria, jauhoja ja omenoita. Piiraassa voi käyttää mainiosti myös valmista voitaikinaa mutta toisaalta, taikina on tosi helppoa tehdä itse. Piiraan valmistukseen tarvitaan pannu, jonka voi laittaa uuniin. Jos sinulla ei ole sellaista, tee kinuskinen omenatäyte paistinpannulla, kaada piirakkavuokaan ja laita päälle kaulittu voitaikina. Lämpöisen omenpiirakan seuraksi sopii hyvin vaniljajäätelö. Me herkuttelimme piiraan ihan sellaisenaan!

Tarte Tatin

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl sokeria

75g voita

1/2 dl vettä

Kuutio voi ja lisää se jauhojen ja sokerin joukkoon. Nypi ryynimäiseksi ja lisää vesi. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina kylmään.

6-7 kirpsakkaa omenaa

75 g voita

1 dl sokeria

kanelia

Kuori ja lohko omenat. Laita valurautapannuun (jonka voi laittaa uuniin) voi ja 3/4 dl sokeria. Kuumenna ja sekoittele kinukimaiseksi. Laita omenalohkot kinuskin päälle ja keitä miedolla lämmöllä noin 15 min, kunnes omenat vähän pehmenevät. Ripottele päälle loput sokerista ja kaneli. Kauli taikina ja nosta taikinalevy omenoiden päälle. Ujuta taikinaa haarukan avulla myös reunoille ja pistele taikinalevyä haarukalla. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Hei, me ollaan facebookissakin!

Tulkaa tykkäämään Sinisen talon keittiöstä täältä. Tervetuloa mukaan!

Riimisuolattu liha

Viime lauantaina, haudutellessamme karitsanpotkia uunissa, söimme Päämaistajan kanssa lounaalla jo aiemmin pakkaseen valmistettua riimilihaa. Hyvä ulkoilusää piti Tyttären ja Pikkuveljen pitkiä aikoja ulkona ja heidän lounasnälkänsä tyydytettiin siskonmakkarakeitolla. Riimiliha olisi ollut punaposkisille ulkoilijoille aivan liian kevyttä syötävää ja lämmin keitto katosi lautasilta ennätysvauhtia.
Riimilihan voi (ja pitääkin) tehdä  etukäteen pakkaseen ja siitä saa mainion vierastarjottavan alkupalaksi tai kuten meillä tällä kertaa, tuhtia päivällistä edeltävän lounaan. Onpa tätä herkkua tarjottu meillä myös juhlien noutopöydässä, jossa menekki oli taattu! Isäni valmistaa riimilihaa myös hirvenlihasta. Riimihirvi on oikein hyvää ja hirvenliha sopii tähän erinomaisesti.

Riimiliha

500 g naudan kalvotonta ulkofilettä

3 rkli merisuolaa

2 valkosipulinkynttä

1 tuore chilipalko

1 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

1 dl tuoretta timjamia hienonnettuna

rouhittua mustapippuria

0,5 dl konjakkia, viskiä tai giniä

pinnalle hienonnettua persiljaa ja basilikaa

Sekoita mausteet ja lisää sekaan alkoholi. Laita lihapala pussiin ja hiero mausteseos lihan pintaan. Sulje pussi ja laita se jääkaappiin pienen painon alle vuorokaudeksi. Kääntele lihapalaa muutaman kerran. Ota liha pois pussista ja hieraise ylimääräiset mausteet kevyesti pois lihan pinnalta. Laita liha kelmunpalan päälle ja hiero pintaan hienonnettua persiljaa ja basilikaa. Kääri kelmu tiiviisti lihan ympärille ja pakasta. Aikaa kannattaa varata ainakin vuorokausi, liha säilyy kyllä pakkasessa pidempäänkin. Ota liha sulamaan hetki ennen leikkaamista, noin 15-30 min riittää. Leikkaa terävällä veitsellä ohuita viipaleita tai jos sinulla on viipalointikone, käytä sitä. Isäni osti viipalointikoneen Päämaistajalle lahjaksi joitain vuosia sitten, nähdessään erään kerran, kun Päämaistaja viipaloi juhliin ison määrän riimilihaa käsin. Viipalointikoneella saa myös melko jäisestä lihapalasta ohuita viipaleita.

Laita riimilihaviipaleet vadille tai lautasille ja tarjoa lisäksi
majoneesia, parmesanlastuja, kapriksia ja rucolaa.

Kiireisen keittäjän savulohipasta

Ostimme viime syksynä ystäviemme innoittamina sähkösavustimen. Sähkösavustin on kaupunkioloissa oikein hyvä ja pääsemme onneksemme aidon savustuspöntön äärelle kesäisin mökillä. Savustimella on toistaiseksi savustettu vain kalaa mutta tarkoitus on kokeilla jossakin vaiheessa muutakin. Savustimme jouluksi lohen ja tajusimme joulupäivänä, että emme ikinä saisi syötyä kalaa muiden herkkujen ohessa loppuun. Niinpä laitoin osan savulohesta pakkaseen ja tänään siitä valmistui nopeasti päivällinen. Pastat toimivat niinäkin päivinä kun kiire painaa ja ruoanlaittoon ei tahdo löytyä aikaa. Kastike valmistuu sillä aikaa, kun pasta kiehuu. Jos et valmista ruokaa aivan pienille lapsille, pakkauksen ohjeen mukaisesta pastan keittoajasta voi nipistää muutaman minuutin huoletta pois.

Lohipasta

10 cm pala purjoa

1 varsisellerin varsi

currya

paprikajauhetta

voita kuullotukseen

300 g lämminsavustettua lohta

4 dl kuohukermaa

sitruunan mehua

tilliä

mustapippuria myllystä

suolaa

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise ja viipaloi purjo ja varsiselleri ohueksi viipaleiksi. Kuumenna voi pannulla ja kuullota kasviksia hetki. Lisää sekaan curry ja paprikajauhe ja jatka kuullottamista mausteiden kanssa. Laita pastat kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Meillä oli tällä kertaa taglitellea, keitin sitä pari kolme pastakerää/syöjä. Lisää pannulle kuohukerma ja keitä kastiketta muutama minuutti kokoon. Palastele lohi ja poista mahdolliset ruodot. Laita lohipalat kastikkeeseen ja mausta sitruunamehulla, hienonnetulla tillillä ja pippurilla. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoittele varoen, etteivät lohipalat mene aivan hienoksi. Kaada kypsä pasta lävikköön ja laita tarjolle lisäksi raastettua parmesania. Syömään!

Jälleen pataruokaa

Kun paikkakuntamme LähiValintaan tulee myyntiin karitsaa Reinin lihasta, ei voi muuta kun suunnitella illallisen sen mukaan. Kotimaista karitsanpotkaa! Vaikka juuri viime viikonloppuna oli pataruokaa, niin oli kuulkaa tänäkin viikonloppuna! Karitsanpotkat paistettiin voissa ja laitettiin pataan. Sekaan vihanneslaatikosta porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, varsiselleriä, selleriä ja lanttua. Potkat muhitettiin ihanaksi punaviinissä reilun kuuden tunnin ajan. Lisäksi tarjolla oli Murun perunakakkusia.

Piiiitkäääään haudutetut karitsanpotkat

4 karitsanpotkaa

2 isoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

varsisellerin varsi

palaset porkkanaa, lanttua palsternakkaa, selleriä

voita ja öljyä

1/2 plo punaviiniä

3 rkl mustaherukkahyytelöä

lihalientä

10 kpl kokonaisia mustapippureita ja rosepippureita

rakuunaa, timjamia, rosmariinia

suolaa

Paista karitsanpotkat padassa voi-öljyseoksessa ja siirrä hetkeksi odottamaan. Kuullota lohkotut sipuli, valkosipuli ja varsiselleri. Palastele juurekset ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Laita karitsanpotkat takaisin pataan juuresten sekaan ja lisää punaviini, mustaherukkahyytelö, lihaliemi ja mausteet. Lihalientä voi olla sen verran että lihat lähes peittyvät. Laita pata uuniin 100 asteeseen ainakin kuudeksi tunniksi, lisätunnit eivät ole ollenkaan pahasta. Kun liha on hajoavan pehmeää, ota lihat varovasti pois padasta. Itse nappasin reippaasti kiinni luusta ja luu jäi käteen ja lihat pataan. Eli varoen. Siivilöi liemi ja keitä osaa siitä hetki kasaan, mausta tarvittaessa ja suurusta hieman. Säästä huikean makuinen loppuliemi, sen voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. 

Kuvassa se potka, joka ei hajonnut atomeiksi pataan.

Murun perunakakkuset

500 g jauhoisia perunoita

70 g voita

2 rkl vanhanajan ryytisinappia

suolaa ja pippuria

Keitä kuoritut perunat ja survo survimella tai haarukalla hienoksi. Ruskista voi pannulla ja lisää se perunoiden sekaan. Mausta sinapilla, pippurilla ja suolalla. Sekoita massa tasaiseksi ja painele se voideltuihin vuokiin. Me käytimme muffinssivuokia ja ne toimivat tässä oikein hyvin. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Irrottele kakkuset varovasti vuoista ja laita tarjolle. 

En pidä karvaasta mausta... ellei se sisällä giniä!

Makuaisti on jännä juttu. Makean maistamisessa on eroja ja toiselle äärimmäisen karvas maistuu toiselle pelkälle vedelle. Lasten herkemmän makuaistin ymmärrän mutta se, että aikuisten makuaisteissa voi olla niin paljon eroja on ollut yllätys. Olen sekä testannut että osallistunut testeihin, joilla makuaistia testataan ja meillä Päämaistaja päihitti jopa lapset makuaistillaan.

En ole koskaan ollut erityisesti karvaiden makujen ystävä ja kirpeyttäkin opin sietämään vasta aikuisena. Mutta toisaalta liian makeakaan ei ole mun juttu. Siispä makealla veriappelsiinillä maustettu Gin tonic on kaikkea mitä saattaa toivoa. Sopivassa suhteessa kirpeyttä, karvautta ja makeutta. Ohje on jälleen Satu Koiviston kirjasta Gastronaatti 2.


Veriappelsiini Gin tonic
4 cl giniä
4 cl veriappelsiineista puristettua mehua
10 cl tonic-vettä
jääpaloja

Mittaa kaikki aineet kylmänä lasiin.