Itkettävän hyvä sipulipiirakka

Tämä sipulipiirakka vaatii hieman aikaa mutta on todellakin sen arvoista. Täytettä on runsaasti ja maku  on makean pehmeä. Piirakkaan saa upotettua jääkaapissa pyörivät juustonkannikat ja aineetkin löytyvät lähes aina, kun sipulipiirakan himo iskee. Koska ranskankermaa oli vain yksi, jo aiemmin avattu purkki, laitoin lisäksi turkkilaista jogurttia, eikä lopputulos ollut ollenkaan hullumpi.

Piirakkataikinan voi tehdä hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan tai jopa pakastaa. Itse teen taikinan, painelen sen sormin vuokaan ja laitan vasta tämän jälkeen vuokineen kylmään. Paistan piirakkapohjaa hieman ennen täytteen lisäämistä ja kylmästä suoraan uuniin laitettu pohja pysyy hyvin kuosissaan.

Ohje on napattu vuosia sitten Glorian ruoka & viini-lehdestä. Ohje toimii oikein hyvin myös ilman pekonia mutta silloin suolan määrää täytyy hieman lisätä. Meillä piirakkaa nautiskeltiin lounaalla vihreän salaatin kera.

Klassinen sipulipiiras
Pohja
3 3/4 dl vehnäjauhoja
150 g pehmeää voita
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte
1 kg lohkottua sipulia
voita
öljyä
1 pkt pekonia
2 kananmunaa
200 g ranskankermaa
1 tl suolaa
pippuria myllystä
hiven jauhettua muskottia
tuoretta tai kuivattua timjamia
2 dl voimakasta juustoa raastettuna. (esimerkiksi voimakasta Cheddaria)
1 rkl voita

Tämä piirakka kannattaa aloittaa täytteestä. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Kuullota sipulilohkoja voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä, mielellään lähes tunnin. Mitä pidempään jaksat hauduttaa, sitä makeampia ja maukkaampia sipuleista tulee.

Tee sillä aikaa pohja. Sekoita jauhoihin suola ja sokeri. Nypi seos pehmeän voin kanssa sekaisin ja lisää kananmuna. Lisää tarvittaessa vähän vettä. Painele taikina voideltuun piirasvuokaan (tai laita vuokaan leivinpaperi) ja muista levittää taikinaa kunnolla myös reunoille, sillä täytettä on melko runsaasti.

Kun piiraspohja on jäähtynyt jääkaapissa, lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista pohjaa noin 10 minuuttia.

Viimeistele sillä välin täyte. Paista kuutioitu pekoni. Yhdistä keskenään ranskankerma, kananmunat ja mausteet. Lisää sipulit, pekonit ja puolet juustoraasteesta. Kaada seos esipaistetulle piiraspohjalle. Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja voi pieninä nokareina.

Paista piirasta noin 30 minuuttia, kunnes täyte hyytyy kunnolla ja pinta on kauniin kullanruskea.

Piiras toimii hyvin myös kylmänä ja on mainiota vaikkapa lounaseväänä.

Neiti Sipsun suklaavanukas

Tytär sairastui. Nenä on tukkoinen, kurkku kipeä ja olo kaikin puolin kovin kurja. Päättelin, että tähän tautiin ei auta muu kuin suklaavanukas ja kaivoin Tassulan iloisen keittokirjan esiin. Tassulan iloisessa keittokirjassa seikkailevat Tassulan väki sekä muut Mauri Kunnaksen kirjoista tutut veitikat.  Tytär on saanut kirjan äidiltäni jo vuosia sitten ja useita kirjan reseptejä on edelleen käytössä. Bonusta reseptien hauskoista nimistä, kuka voisi vastustaa Pesukarhun pumpulikakkua tai Haamuäidin suklaa-aamupuuroa?

Jos olet suuri suklaan ystävä (kuten meillä ollaan), reseptin kaakaojauheen määrää voi lisätä 1 rkl ja vastaavasti sokerin määrää hieman vähentää. Tällä kertaa vanukas tarjoiltiin kermavaahdon kanssa ja päälle sopivat lisäksi vaahtokarkit, strösselit ja erilaiset karkkimurut. Nuhanenäkin jaksoi osallistua koristeluun!

Nuhanenät voivat koristella vanukkaan kaikilla herkuilla:
kermavaahdolla, strösselillä, mariannemuruilla ja vaahtokarkeilla.

Neiti Sipsun suklaavanukas

1/2 l täysmaitoa

1 1/2 dl sokeria 

3 rkl maissitärkkelystä

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 rkl voita

1 tl vaniljasokeria

Laita kattilaan maito, sokeri, maissitärkkelys ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Keitä kunnes vanukas sakenee ja nosta kattila pois liedeltä. Lisää sekaan voi ja vaniljasokeri. Jäähdytän vanukkaan kylmässä vesihauteessa hiljalleen sekoitellen, tämä estää "kuoren" syntymisen vanukkaan päälle. Vesihaude viilentää vanukkaan melko nopeasti.

Ranskalainen lihapata

Pataruokien helppous perustuu mielestäni siihen, että padan voi laittaa aamulla uuniin ja nälän yllättäessä ottaa pois. Ilman mitään turhia kikkailuja on höyryävän pehmoinen pataruoka valmis. Tämä lihapata on kuitenkin sen verran herkullinen, että joitain kertoja vuodessa jaksan vahtia ja lisäillä raaka-aineita kesken kaiken.

Pata on saatu vuosia sitten Päämaistajan äidiltä joululahjaksi. Pata on meillä todella paljon käytössä, siinä valmistuvat tietysti erilaiset pataruoat mutta niiden lisäksi myös esimerkiksi Thaimaalainen kanakeitto (jonka reseptin kehittelin eräänä erityisen sitkeänä flunssa-kautena, ainoa mikä piti nuhaiset nenät auki). Myös padan koko on sopiva, sydäntäni särkee pitää uunia tuntikausia päällä vain yhtä ruokaa varten, joten pataan pitää mahtua reilu määrä kerralla kypsennettäväksi.

Me nautiskelemme padan juurisämpylöiden kanssa mutta lisäkkeeksi voi aivan hyvin keittää vaikkapa riisiä.

Kypsän padan sekaan ripottelin viime syksynä pakastettua lehtipersiljaa.

Ranskalainen lihapata
3 isoa sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 kg paistia, meillä oli hirven mutta naudanpaisti käy myös oikein hyvin.
voita
öljyä
4 rkl vehnäjauhoja
1 plo punaviiniä
laakerinlehtiä
timjamia (tuoretta muutama oksa tai hyppysellinen kuivattua)
rasia herkkusieniä
1 munakoiso
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori sipulit ja leikkaa valkosipulit viipaleiksi ja keltasipulit lohkoiksi. Kuutioi paisti ja pekoni.
Paista lihat padassa, siirrä hetkeksi syrjään ja paista pekonit ja sipulit, siirrä nekin odottamaan.
Laita pataan lisää voita ja ruskista siinä vehnäjauhot. Lisää viini erissä samalla sekoittaen, äläkä säikähdä liilaa väriä, se tummuu kyllä kypsennyksen aikana. Laita lihat ja pekoni-sipuli takaisin pataan ja peitä pata kannella. Kypsennä reilu tunti.
Viipaloi sienet ja kuutioi munakoiso. Paista kuumalla pannulla kunnes sienistä ei irtoa enää nestettä ja munakoiso on saanut vähän väriä pintaansa. Lisää sienet ja munakoiso pataan ja jatka kypsennystä ainakin toinen tunti. Kypsennysaika riippuu lihasta, kypsyyttä ja mureutta kannattaa välillä kokeilla lihapalasta. Lisää tarvittaessa vähän kuumaa vettä, ettei pata kuivu liikaa.
Mausta pata lopuksi suolalla ja pippurilla. Lehtipersiljan sijasta pinnalle voi ripotella hienonnettua purjoa.

Nyhjää tyhjästä

Aina silloin tällöin on hyvä tehdä tutkimusmatka jääkaapin uumeniin ja tutkia, olisiko siellä ainekset päivälliseen ilman kauppareissua. Melko usein onnistaakin ja viikolla yhden

arki-illan päivällisainekset löytyivät kotikaapista. Vihanneslaatikko tyhjennettiin ja sisällöstä valmistui paahdetut broccolit ja paprikat. Salaattineitakin oli: muutamaa eri sorttia ruukkusalaatinjämiä. (Löytyipä niiden alta myös yksi unohdettu luomutilliruukku, tilli silputtiin pakkaseen myöhemmin käytettäväksi).

Broccoliinit ja suippopaprikat päätyivät hetkeksi uuniin. Pesin ja katkoin broccolien varresta pienen palan ja poistin paprikoista siemenet sekä leikkasin reiluiksi suikaleiksi. Sekaan suolaa, ripsaus öljyä ja uuniin 180 astetta ja 10 min. Kuumien broccoliinien sekaan vuolin vähän parmesanlastuja.

Broccoliinit ja suippopaprikat odottelemassa uuniin menoa

Salaattiin laitettiin lisäksi parmankinkkua, jonka päiväys läheni uhkaavasti, jo tovin pöydällä pyörineet kirsikkatomaatit ja jääkaapista löytyneet mozzarellapallot. Sekaan vähän suolaa, pippuria ja oliiviöljyä.

Näiden lisäksi rouskuttelimme mainiota Rostenin leipomon siemennäkkäriä. Makuja löytyy useita ja meillä oli kaura-speltti-merisuola. Suosittelen, oli lähes yhtä hyvää kun itse tehty. Näkkärit on lisäksi pakattu hauskaan pahvirasiaan, joka on näppärä esimerkiksi kesän piknikeillä!

Lämpöisten broccoliinien päälle vuoltiin  parmesanlastuja

Lisänä aiemmin tehtyjä pikkelöityjä chilejä

Intohimoni kohde, pikkelöidyt chilit

Satu Koiviston kirjoittama Gastronaatti 2 kirja on aivan ihana. Sain kirjan syksyllä synttärilahjaksi heti sen ilmestyttyä, ja luin sen jo samana iltana. Kirjan reseptit ovat tulleet jäädäkseen  Sinisen talon keittiöön ja pikkelöidyt chilit ovat yksi suosikeista. Pidän niitä lähes aina jääkaapissa valmiina, sillä ne ovat uskomattoman herkullisia. Käytän niitä pitsaan, salaatteihin, tortilloihin, pitaleipiin, kebabin kanssa, leivän päällä ja lähes minkä tahansa lisäkkeenä. Chilit toimivat myös piristäjänä muuten vaatimattoman makuiselle ruoalle. Myös tulisuutta kaihtava saattaa pitää näistä, sillä etikka leikkaa pahimman poltteen pois.

Teen chilini pestyyn ja keitettyyn Dijon-sinappipurkkiin.

Pikkelöidyt chilit

5 reilunkokoista chiliä

2 dl valkoviinietikkaa

Halkaise chilit toiselta sivulta ja poista siemenet ja kanta. Viipaloi chilit ja laita ne keitettyyn lasipurkkiin. Kaada päälle kiehautettu valkoviinietikka, etikkaa pitää olla aivan piripintaan. Jäähdytä ja siirrä chilit jääkaappiin. Chilit säilyvät hyvänä ainakin pari viikkoa. Purkkiin jääneen etikan säilytän jääkaapissa ja käytän normaalin etikan tavoin esimerkiksi salaatinkastikkeissa.

Chilit sopivat mainiosti kebabin kaveriksi. Siitä tulossa oma postaus piakkoin.

Blinit

Rakastan blinejä. Blinit tulevat meille heti joulun jälkeen ja tuovat mukanaan lupauksen keväästä. Joinain erittäin kuormittavina vuosina blinit on nautittu ravintolassa mutta tänä talvena niitä on paisteltu kotona jo pariinkin otteeseen. Meillä blinien kanssa nautitaan siian-, tai muikunmätiä, smetanaa ja punasipulia. Vaihtoehtona on lisäksi savuporotahna, kylmäsavulohitahna tai suolakurkkuutiot hunajan kera. Suosikkini on kuitenkin vuodesta toiseen mäti, smetana ja sipuli.

Blinitaikina tehdään meillä tällä ohjeella.

4 dl täysmaitoa 

20 g hiivaa

2 1/2 dl tattarijahoja

3 dl vehnäjauhoja

3 munaa

3 rkl sulatettua voita

1 1/2 dl olutta

1 tl suolaa

Lämmitän aamulla maidon kädenlämpöiseksi ja liotan hiivan maitoon. Lisään puolet molemmista jauhoista ja peitän leivinliinalla. Iltapäivällä erottelen kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset lisään kuplivaan seokseen. Lisään taikinaan loput jauhoista, sulatetun voin, oluen ja suolan. Lopuksi lisätään vaahdotetut valkuaiset, varovasti nostellen. Blinit paistetaan valurauta- tai blinipannulla runsaassa voissa. Tästä taikinasta tulee 10 reilunkokoista bliniä.

Savuporotahna

100 g kuutioitua savuporoa

100 g savuporotuorejuustoa

1/2 dl kuohukermaa vaahdotettua

mustapippuria myllystä

silputtua persiljaa

Vaahdota kuohukerma

Silppua persiljaa

Sekoita aineet keskenään.

Savulohitahna

150 g kylmäsavulohta 

100 g ruohosipulituorejuustoa

1/2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

mustapippuria myllystä

silputtua tilliä

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi.

Vaahdota kuohukerma

Silppua tilli

Sekoita aineet keskenään.

Tervetuloa!

Tätä on mietitty pitkään. Ehdotin blogin kirjoittamista Päämaistajalle jo joitakin vuosia sitten mutta perheemme järjen ääni puhui. Päämaistajan mielestä kaksi aktiivisesti harrastavaa lasta, opiskeleva äiti, vuorotyötä tekevä isä, tuhatsatamiljoonaa muutakin muistettavaa asiaa ja tuleva muutto ei muka ollut paras mahdollinen ajankohta aloittaa blogi. Muutamia vuosia kului, ajatus kypsyi. Eräänä iltana Päämaistaja muistutti haaveestani, olisiko aika nyt? Totesimme, että osa niistä tekijöistä, joihin ensimmäinen blogihaave kaatui, on ylitetty, suoritettu, onnistuttu ja muuten vaan onnellisesti unohdettu.

Tästä se alkaa. Emme ole varsinaisesti uuden alun edessä, koska blogissa on tarkoitus jakaa niitä asiota, jotka tähänkin saakka on ollut minulle tai perheelleni tärkeitä. Suuressa roolissa on ruoka. Ruoka ja ravitsemus ovat paitsi työ, niin myös intohimoinen harrastus. Aika tulee näyttämään, mitä muita asioita blogissa käsitellään.

Tervetuloa mukaan!